sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Milan Kundera - Tietämättömyys


Milan Kundera - Tietämättömyys

Julkaisuvuosi: alkuperäisteos 2000, suomennos 2002
Kustantaja: WSOY
Sivuja: 154
Mistä hankittu: kirjastolaina
Arvioni: 3,5 tähteä


Jokin Milan Kunderan tyylissä kirjoittaa kiehtoo minua uudelleen ja uudelleen. Kunderan kirjoissa ihaninta on ehkä se, että niissä sekoittuvat draama, historia sekä filosofinen pohdinta. Kunderan kirjojen kautta myös kiinnostukseni Tsekkiä ja etenkin Prahaa kohtaan on kasvanut.

Tietämättömyys on kolmas Kunderan kirja, jonka olen lukenut. Kirjassa seurataan tsekkiläisten Irenan ja Josefin tarinoita vuorotellen sekä hieman limittäinkin. Irena on kaksikymmentä vuotta sitten lähtenyt Prahasta miehensä perässä Pariisiin lapsi sylissään ja toinen vatsassaan. Asuttuaan jonkin aikaa Pariisissa Irenan puoliso kuolee ja Irena tutustuu menestyvään liikemieheen Gustafiin. 

Josef, myöskin Prahassa nuoruutensa viettänyt, asuu nykyään Tanskassa. Tanskaan Josef muutti osittain rakkauden perässä. Nyt hänen vaimonsa on kuitenkin kuollut ja hän päättää lähteä takaisin kotimaahansa. Pariisin lentökentällä Josef tapaa Irenan, joka on saanut tilaisuuden palata kotimaahansa miehensä töiden kautta. 

Kirjassa kuvataan Josefin ja Irenan paluuta vuosien jälkeen kotimaahansa ja kotikaupunkiinsa Prahaan, joka on kokenut vuosien aikana niin neuvostomiehityksen kuin uuden alunkin. Kumpainenkin joutuu kohtaamaan kotimaassa kesken jääneen elämän, mikä on molemmille niin hämmentävää kuin pelottavaakin. 

Kirjan nimi Tietämättömyys kuvaa muun muassa muistojen vaikutusta ihmisen elämään. Kun lähtee kotimaastaan ja aloittaa elämänsä uudelta pohjalta, katoaa vanha elämä vähitellen mielestä. Sen kohtaaminen vuosien jälkeen on hankalaa. Kun vanhan elämän on unohtanut, se on unohtanut myös sinut. 

Kirja oli kokonaisuudessaan hyvä, mutta ei kuitenkaan täydellinen. Kirjan lyhyyden vuoksi sen hotkaisi yhdellä istumalla, mutta samalla se myös jätti joitakin asioita hieman pinnallisiksi. Pidemmän romaanin kautta henkilöihin olisi saanut vielä paremman ja syvemmän otteen, ja heihin olisi voinut samaistua enemmän. Tarina kuitenkin vei silti mennessään ja antoi ajattelemisen aihetta siitä, miten juuremme ja kansallinen identiteettimme meihin vaikuttavat ja mitä on eurooppalaisuus tai eurooppalainen sielu. 

torstai 12. lokakuuta 2017

NY TIMES BY THE BOOK TAG

Hei taas!
Ajattelin tehdä taas vaihteeksi tagin, sillä valmiita kirja-arvosteluja/-esittelyjä ei tällä hetkellä ole. Muutamia puoliksi tehtyjä luonnoksista löytyy, joten toivoa jonkun arvostelun valmistumisesta vielä tämän viikon aikana on. Tämän tagin löysin Kirjavarkaan tunnustuksia -blogista.

Huom! Kysymykset on vapaasti suomennettu.



1. Mikä kirja on yöpöydälläsi tällä hetkellä?
Yöpöydälläni on aina valtava kasa kirjoja, mutta muutamia mainitakseni voisin sanoa Charlotte Bronten Kotiopettajattaren romaanin, Kjell Westön Kangastus 38:n sekä espanjankielisen Isabel Allenden Eva Lunan. 

2. Mikä on viimeisin todella hyvä kirja, jonka luit?
Mika Waltarin Suuri illusioni oli hyvä, mutta pidin myös kovasti Milan Kunderan Olemisen sietämätön keveys -kirjasta.

3. Jos voisit tavata yhden kirjailijan, kenet haluisit tavata? Ei ole väliä, onko kyseinen kirjailija elossa vai kuollut. Voit valita kenet tahansa.
Mahdoton kysymys, mutta valitsisin luultavasti Carlos Ruiz Zafónin. Tuulen varjo on yksi kaikkien aikojen suosikeistani ja haluisin kuulla sen synnystä. Lisäksi lähtisin mielelläni kiertelemään pitkin Barcelonan katuja ja kujia.

4. Mikä kirjahyllysi kirja saattaisi olla muille yllätys?
En tiedä, ehkäpä Susan Coolidgen Katyn toimet. En ole kuullut kenenkään muun lukeneen kyseistä kirjaa. Itse pidin kirjasta paljon.

5. Miten järjestät oman kirjastosi/kirjahyllysi?
Täytyy myöntää, että omat kirjani eivät ole missään järjestyksessä. Eivät ainakaan loogisessa sellaisessa. En järjestä kirjojani genren, kirjailijan tai värin mukaan.

6. Minkä kirjan olet aina suunnitellut lukevasi, mutta et ole saanut aikaiseksi? Hävettääkö sinua, että et ole lukenut jotakin kirjaa?
En tiedä miksi, mutta Khaled Hosseinin Leijapoikaa en ole saanut vielä luettua loppuun. Pitää korjata asia vielä tämän vuoden puolella. Hieman hävettää, että en ole lukenut esimerkiksi Tuntematonta sotilasta.

7. Mistä kirjasti sinun olisi "kuulunut" pitää, mutta et pitänyt? Muistatko viimeisen kirjan, jota et lukenut loppuun?
Nyt ei ainakaan heti tule mieleen. Dekkareille en ole koskaan syttynyt, joten ehkä jokin dekkari. Henning Mankellin kirjoista en esimerkiksi ole kovasti pitänyt. Juhani Ahon Rautatie ei houkutellut jatkamaan 40 sivua pidemmälle, vaikka klassikko onkin.

8. Millaiset tarinat vetävät sinua puoleensa? Millaisista taas pysyt kaukana?
Klassikot viehättävät aina sekä yleisesti meidän maailmaamme sijoittuvat kirjat. Fantasiaa en paljonkaan lue.

9. Mitä kirjaa suosittelisit presidentille?
Varmasti jotakin klassikkoa. Pikku Prinssi on aina hyvä valinta. Niin paljon kauneutta ja viisaita sanoja.

10. Mitä olet suunnitellut lukevasi seuraavaksi?
Charlotte Bronten Kotiopettajattaren romaani on minulla juuri meneillään, joten sen nyt ainakin haluan lukea.

- Anna

lauantai 12. elokuuta 2017

Frances Hodgson Burnett - Salainen puutarha


Frances Hodgson Burnett - Salainen puutarha
Julkaisuvuosi: 1911, kuvan kirja 2008
Kustantaja: Egmont Kustannus Oy Ab/KIRJALITO
Sivuja: 279
Mistä hankittu: kirjastolaina
Arvioni: 5 tähteä
Takakannesta: "Mary on itsekäs tyttö, joka joutuu muuttamaan Intiasta Englantiin setänsä luokse. Kartanossa nummen keskellä yksinäinen Mary alkaa hiljalleen huomata, että hänen uusi kotinsa on salaisuuksia täynnä. Kun kätketyn puutarhan ovi aukeaa, kauniit ajatukset pyrähtävät lentoon punarinnan tavoin. Ystävyys löytää piilopaikan, jossa kevät kasvattaa siitä vahvan ja ihmeellisen. "

Ajatukseni kirjasta: Tämä rakastettu tarina vei sydämeni ja sai minut rakastamaan elämää ja maailmaa vielä entistäkin enemmän. Kirja kosketti ja ihastutti ja viimeisen sivun jälkeen olo oli onnellinen, mutta haikea. Onneksi kukaan ei estä minua lukemasta kirjaa uudemman kerran. 

Vaikka Salainen puutarha mielletään lasten saduksi, saa siitä paljon irti myös vanhempikin lukija. Kirjan teemat ystävyys, oman itsensä löytäminen ja muiden ihmisten tunteiden ja ajatusten ymmärtäminen eivät katso ikää tai paikkaa. Teemoja käsitellään helposti ymmärrettävästi, mutta kuitenkin uusia näkökulmia tuoden. Kirjan kieli on kaunista ja etenkin luonnon ja sen tapahtumien kuvailu on ihanan runsasta ja jopa runollista. 

Salainen puutarha on lämminhenkinen ja valloittava tarina, jota lukiessaan on helppo uppoutua aivan toiseen maailmaan keskelle Englannin nummia. Kirjaa lukiessaan ei tarvitse pelätä, sillä sen maailma on turvallinen ja ihanan onnellinen. Salainen puutarha on kaunis tarina, joka koskettaa ja kestää useammankin lukukerran. 

" Yksi elämän ihmeitä on, että vain silloin tällöin ihminen ymmärtää elävänsä aina ja ikuisesti. Niin voi käydä esimerkiksi silloin, kun herää auringonnousun aikaan levollisena aamuna, seisoo yksin ulkona ja kohottaa katseensa ylös ja seuraa, miten kalpea taivas pikkuhiljaa punastuu, kunnes itätaivaan majesteettisuus lähes salpaa hengen. Tekee mieli huudahtaa ihastuksesta auringonnousulle, joka on tapahtunut joka aamu aina aikojen alusta saakka. Silloin ymmärtää elävänsä. " (s.206)